viimeiset joulu(ruoka)valmistelut

Huhhuh, vihdoin pääsin istumaan. Kirjaimellisesti ensimmäistä kertaa tänään. Mutta nyt sitä ollaan viikon joululomalla! Tuli kyllä tarpeeseen ainakin täällä päässä.

Päästyäni töistä neljältä jatkoin samoilla huuruilla viimeisten jouluruokien valmistamista. Tänään on tullut siis ruuanlaiton parissa vietettyä 12 tuntia. Onneksi rakastan ruuanlaittoa. 

Äitini oli tekaissut minulle satsin vegaanisia karjalanpiirakoita, ihan pyytämättä. On hän vaan niin ihana ♥ Kiitos äiti.

Olin itse asiassa haaveillut karjalanpiirakoista jo jonkin aikaa ja suunnittelin tekeväni niitä itse jouluksi. Sitten tulin siihen tulokseen, että aikani on sen verran rajallinen, että jätän karjalanpiirakat leipomatta. Onneksi äiti tuli hätiin.

Linssi-saksanpähkinä-omenamureke valmiina uuniin! Löysin niin ihanalta vaikuttavan ohjeen Pinterestistä, että tätä oli pakko kokeilla. Tuoksu on ainakin lupaava! Tässä linkki reseptiin (itse jätin kiilteen pinnalta pois). 

Lisäksi tein nopeasti ihan supersimppelin metsäsienikastikkeen itse poimituista suppilovahveroista, sillä sienet nyt vaan kuuluvat joulupöytään. 

Kermainen metsäsienikastike

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

tilkka oliiviöljyä

½ l pakastettuja suppilovahveroita, sulatettuna (tai muita metsäsieniä)

TAI n. litra tuoreita metsäsieniä

2 dl kauraruokakermaa

reilusti tuoretta (tai 2 tl kuivattua) timjamia

suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuullota sipuli ja valkosipuli läpikuultaviksi. Lisää sitten sienet ja nosta lämpöä. Paista viitisen minuuttia, sienet saavat hieman ruskistua. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja lisää aivan lopuksi hienonnettu timjami. 

Lisäksi tämän vegaanin joulupöydästä löytyy huomenna porkkana- ja imellettyä perunalaatikkoa, lämmintä punajuuri-savutofusalaattia sekä isäni tekemää (maailman parasta) ruis-siemenleipää. Jälkiruuaksi isäni vaimon tekemää mustaherukkahyydykekakkua (vegaanista sekin) ja karpalo-pekaanipähkinä-kaurakeksejä (niistä olen maininnut jo edellisessä postauksessa). Sekä tietenkin suklaata. 

Nyt lähden ottamaan linssimurekkeen uunista ja yritän sisäistää, että huomenna on jouluaatto. Jotenkin se tuli tänä vuonna niin hiljaa ja varoittamatta, etten ole vielä ehtinyt tajuta koko asiaa, vaikka talo on täynnä joulukoristeita ja ruuatkin on tehty. No, onhan tässä vielä tämä ilta ja koko huominen aikaa. 

Nauttikaa kovasti läheistenne seurasta, hyvästä ruuasta, rauhallisesta musiikista, lahjojen antamisesta ja saamisesta, sekä siitä, että saatiin kuin saatiinkin valkea joulu. Palataan joulun jälkeen ♥