"kermainen" kikhernepasta

Loppuivatko jouluruuat kesken? Haluaisitko vain laiskotella vapaapäivinäsi ja unohtaa kaikki velvollisuudet, ruuanlaiton mukaan lukien? Tässä on ratkaisu.

Vähän ehkä liioittelin. Tämäkään ruoka ei synny itsestään, mutta melkein kuitenkin.

Tämän herkun, kermaisen kikhernepastan valmistamiseen kuluu nimittäin vain parikymmentä minuuttia eikä mausta tarvitse tinkiä.

Sain jostain päähäni idean tehdä soseutetuista kikherneistä kastikkeen, enkä ilmeisesti ollut ensimmäinen. Netistä löytyi nimittäin useampikin samantyylinen kastikeresepti ja otin niistä joitakin vaikutteita. 

"Kermainen" kikhernepasta (n. neljä annosta)

300g (keittämätöntä) täysjyväpastaa

4-5 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
kesäkurpitsa
suolaa 

Kastike:
2 tlk kikherneitä (yhteensä 530g valutettuna, voit käyttää myös itse keitettyjä)
4-5 dl kuumaa vettä
1 rkl kasvisfondia
1 sitruunan mehu
1 tl paprikajauhetta
1 tl kuivattua korianteria
(2-3 rkl nutritional yeastia, tuo kastikkeeseen juustoisen maun)
mustapippuria

tuoretta pinaattia

-> Laita pasta kiehumaan, keitä al denteksi (täysin kypsä tai ylikypsä pasta imee itseensä liikaa kastiketta ja lopputulos on kermaisen ihanuuden sijaan kuivakkaa könttiä). Hienonna valkosipulinkynnet ja laita kuullottumaan oliiviöljyyn isolle, syvälle pannulle. Valkosipulin kuullottuessa pilko kesäkurpitsa n. sentin kokoisiksi kuutioiksi ja soseuta kaikki kastikkeen ainesosat sauvasekoittimella tai tehokkaassa tehosekoittimessa. Soseuta huolellisesti kunnes kastike on tasainen ja kermaisen tuntuinen. 
Lisää noin puolet kuullottuneesta valkosipulista kastikkeen joukkoon ja soseuta uudelleen. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.Lisää kuutioitu kesäkurpitsa lopun valkosipulin joukkoon pannulle ja käännä lämpö kovalle. 

Anna kesäkurpitsan ruskistua kunnolla, mutta sekoittele tarpeeksi usein ettei valkosipuli pala. Suolaa kesäkurpitsa kevyesti.
Kun pasta on kiehunut al denteksi, valuta se ja lisää pannulle kesäkurpitsojen joukkoon. Kaada pannulle myös kastike ja tuore pinaatti ja sekoita huolellisesti.

Anna pastan lämmetä pannussa hetki jos kastike ehti jäähtyä. Ruoka on valmis tarjottavaksi! 

Itse tuli tehtyä aikamoinen määrä jouluruokia ja niitä riittää vielä ainakin täksi päiväksi ja huomiseksi. En malta odottaa, että pääsen kokkailemaan uudesta keittokirjastani ja kehittelemään lisää omia reseptejä! 




Nauti pakkassäistä, jos suinkin osaat. Jos kuitenkin olet samanlainen kesäihminen ja vilukissa kuin minä, nauti peiton alla kyhjöttämisestä, teen juomisesta ja Netflixin katselusta.

jouluaatto

Eletään jo Tapaninpäivää, mutta palaan silti vielä nopeasti jouluaaton tunnelmiin. Lähinnä siihen ruokapuoleen tosin. Haluan kunnioittaa perheenjäsenteni yksityisyyttä ja olen siis julkaisematta heistä täällä kuvia.

Jouluaattoni oli kaikenkaikkiaan ihana. Pitkä kävelylenkki kauniissa, heräävässä luonnossa, joulusauna, riisipuuroa, yhdessäoloa, rauhoittumista ja hyvää ruokaa. Niin, ja lahjoja.

Päiväni alkoi tavalliseen tapaan smothiella. Aattoaamuna blenderiin päätyi banaania, mandariinia, carob-jauhetta ja hampunsiemeniä.

Lopputulos: ihana, makea, raikas aamiaispirtelö.

Tämä postaus on melko kuvapainotteinen, sillä en ole niinkään kirjoitustuulella.

Oli hirmu mukavaa, kun koko perhe söi kauramaitoon tehtyä riisipuuroa! Oli nimittäin parempaa kuin lehmänmaitoon tehty. 

Tältä näytti jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsemani linssi-omena-saksanpähkinämureke valmiina (pahoittelen karmeaa kuvanlaatua). Tämä on niin, niin hyvää. Onneksi sitä on vielä melko reippaasti jäljellä!

Tässä toinen joulupöydästämme löytynyt vegaaniherkku: lämmin punajuuri & kylmäsavutofu -salaatti. Vaikka tämä kylmäsavutofu on mielestäni liian suolaista, punajuuren makeus ja rukolan happamuus tasapainottivat makua mukavasti. Idean salaattiin sain Chocochili-blogista, mutta jätin peston tekemättä ja paistoin punajuuret tuoreen timjamin kera. 

Tarjontaan kuului tietenkin myös laatikoita. Rakastan imellettyä peruna- ja porkkanlaatikkoa yli kaiken! Vegaaniset versiot toimivat loistavasti. Niihin löysin reseptit Vegaaniliiton jouluesitteestä, joskin varioin niitäkin hieman omien mieltymysteni mukaan.

Lautaseltani löytyi myös kermaista suppilovahverokastiketta (resepti tässä postauksessa) ja äitini tekemiä vegaanisia riisipiirakoita.

Jälkiruuaksi nautimme isäni vaimon tekemää vegaanista mustaherukkahyydykekakkua, josta en valitettavasti tullut ottaneeksi kuvaa. Hyvää oli sekin!

Pakko kertoa, että poikaystäväni todella osaa yllättää. Toinen meni ja osti minulle joululahjakseni jo kauan haaveilemani Iittalan Atrik -ruokailuvälineet! Olisitte nähnyt ilmeeni, kun avasin paketin.. Hämmennystä ei voi sanoin kuvailla. En osannut odottaa ollenkaan.

Ikään kuin ruokailuvälineet eivät olisi olleet tarpeeksi, hän osti minulle myös Elina Innasen (Chocochili-blogin kirjoittajan) uusimman keittokirjan Vegaanin keittiössä. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia reseptejä! Mitä olen muka tehnyt ansaitakseni tällaista hemmottelua? Poikaystäväni todella tietää tarpeeni ja kiinnostuksenkohteeni.

Itse leivoin muutamille läheisilleni lahjaksi niitä karpalo-pekaanipähkinä-kaurakeksejä, joista olen joskus aiemmin maininnut. 

Keksit vaan kauniiseen lasipurkkiin ja maistuva, (osaksi) itse tehty lahja on valmis.

Ensimmäinen jouluni vegaanina ylitti kaikki odotukseni! Perheeni ja muut läheiseni ovat suhtautuneet uudehkoon elämäntapaani loistavasti, ja olen siitä todella kiitollinen.

Rauhallista loppuvuotta sinulle ja nauti vapaapäivistä, jos sellaisia on!

uskon, että maailmanloppu tulee

Tämä kuva on otettu eilen, aattoaamuna, kun olin kävelylenkillä. Kävelin Pitkäjärven rannan ohitse ja minun oli pakko pysähtyä katsomaan tätä näkyä. Vaaleanpunainen taivas ja jäähän piirtyneet kuviot lumosivat minut täysin. Olisin luultavasti käynyt istumaan ja jäänyt katselemaan maisemaa tuntikausiksi, jos en olisi pelännyt takapuoleni paleltuvan kuolioon asti istuessani -20 asteiselle maalle. Koskematon luonto on niin kaunis ja ihmeellinen.

Siinä ihmetellessäni ja katsoessani auringon nousevan ja taivaan vaihtavan väriä aloin yhtäkkiä miettiä, miten pieni asia minä, ihminen olen tässä universumissa. Miljoonien kilometrien päässä on jättikokoinen tulipallo, joka mahdollistaa sen, että maapallolla on elämää. Luonto on luonut meille uskomattoman elinympäristön.

Planeettamme ja auringon välissä on otsonikerros, joka puolestaan suojelee meitä liian voimakkaalta auringon säteilyltä ja lämmöltä. Ilman sitä, ei olisi meitä. Silti me piittaamattomasti tuhoamme sitä kovaa vauhtia saasteilla. Ihminen ei ymmärrä, että tämän suojakerroksen tuhotessaan se ei voi kehittää uutta tilalle. Missä on kiitollisuus?

Lisäksi meillä on hengitysilma, joka pitää meidät hengissä. Silti me tuhoamme planeettamme keuhkot, sademetsät, tehdäksemme vielä lisää vahinkoa. Hapentuotannon lisäksi viemme elinympäristön monilta eliölajeilta, jotka lopulta kuolevat sukupuuttoon.

Meillä on maanpäällisen elämän lisäksi uskomaton vedenalainen maailma. Senkin tuhoamme saastuttamalla ja tekemällä sen kelpaamattomaksi elinympäristöksi veden asukeille. Tällä hetkellä Tyynellämerellä kelluu pinta-alaltaan Australian kokoinen jätelautta.

Luonto on täynnä ravitsevaa ruokaa, jota meidät on luotu syömään. Silti kidutamme, hyväksikäytämme, tapamme ja syömme toisia, kanssamme täysin tasa-arvoisia ja tunteet omaavia eläinlajeja. Ja tämän, ihmiselle sopimattoman ruokavalion johdosta sairastumme. Sairastuttuamme kehitämme lääkkeitä peittämään syntyneet haitat. Lääkkeitä kehittäessämme käytämme hyväksi viattomia eläimiä, jotka taas kerran joutuvat kärsimään ihmisen ahneuden ja itsekkyyden vuoksi. Sotkemme täysin luonnon normaalin kiertokulun.

Jos pidät ihmistä muita lajeja parempana, ja mielestäsi ihmisillä on oikeus tappaa ja syödä muita lajeja, mieti seuraavaa: sillä määrällä viljaa ja kasveja, josta teemme rehua ja jonka pakkosyötämme teollisuus- ja teuraskarjalle, voisi ruokkia kaikki maailman nälkää kärsivät ihmiset ja paljon enemmän.* Elänperäisiä tuotteita käyttämällä et siis osallistu pelkästään eläimiin, vaan myös toisiin ihmisiin kohdistuvaan luonnottomaan ja epäinhimilliseen käytökseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon liha- ja maitoteollisuus saastuttaa ympäristöä.

Nykyisellä maailmanmenolla maapallomme tuhoutuu surullisen nopeasti. Otsonikerroksen ohentuessa ja hengitysilman laatun heiketessä olosuhteet maapallolla muuttuvat lopulta elinkelvottomiksi. Näin siis, ellei ihminen jo ennen sitä tuhoa maapalloa ja sen elämää ydinräjähteillä.

Uskon, että maailmanloppu tulee. En tiedä milloin, mutta uskon vahvasti, että se tulee. Maapallon on jossain vaiheessa yksinkertaisesti pakko käynnistyä uudelleen, lopettaa ja tuhota kaikki tämänhetkinen elämä. Sitten, täysin elottomassa tilassa ollessaan, se voi tuhansien vuosien saatossa alkaa muodostaa uutta elämää. Miljoonien vuosien kehityksen jälkeen kehittyy taas uusi, ”älykkäin” (eli ahnein ja itsekkäin) laji, joka aloittaa tuhoamisen alusta. Kenties näin on käynyt jo lukuisia, ehkä miljardeja kertoja aiemmin. Saatamme olla 7403983728. elollinen yhteiskunta. Kuka tietää.

Tuskin voimme valinnoillamme pysäyttää maailmanloppua, mutta voimme hidastaa sitä. Haluatko hävityksen tapahtuvan lastenlastesi elinaikana vai tuhannen vuoden päästä?

En kirjoita tätä blogia saadakseni paljon lukijoita tai julkisuutta. Mutta nyt pyydän, jos edes jokin tässä tekstissä sai sinut vähänkin ajattelemaan, tai jopa muuttamaan käytöstäsi, ole kiltti ja laita sana kiertämään. Informoi ympärilläsi olevia ihmisiä tai linkkaa vaikka tämä kirjoitus Instagram-tilillesi, blogiisi tai mihin vain, jos haluat. Vain me voimme tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää.  

* "It is estimated that a staggering 925 million humans around the world are suffering from the effects of hunger (mostly in the poor and underdeveloped countries of Asia and Africa), and out of that original number, 870 million are affected with malnutrition. Those original 925 million actually outnumber the combined populace living in the United States, Canada, and the European Union. Think about that for a moment. That means that there are enough hungry people on this planet to fill up almost two entire continents. Furthermore, it must be made clear that this is not just benign hunger; the type felt by a person in the rich, developed world when they’ve missed their lunch break. Every year, starvation claims the lives of over 2.5 million children under the age of five.

However, it has been proven that there is enough food on earth to feed every last man, woman, and child. Yet, if this is the case, why do people around the world continue to starve? The answer to that question lies in large part with the production of animal-based foods, such as meat, dairy, and eggs. Even though there are enough plant-based foods grown to feed the entire human population, the majority of crops (including those grown in countries where people are starving) are fed to livestock for affluent nations, and since the amount of animal-based food produced by the farming industry is much less than the amount of plant food put into it, there is a “diminished return on the investment,” the food supply dwindles, and humans end up going hungry."

Gentle World: Could Veganism End World Hunger?

viimeiset joulu(ruoka)valmistelut

Huhhuh, vihdoin pääsin istumaan. Kirjaimellisesti ensimmäistä kertaa tänään. Mutta nyt sitä ollaan viikon joululomalla! Tuli kyllä tarpeeseen ainakin täällä päässä.

Päästyäni töistä neljältä jatkoin samoilla huuruilla viimeisten jouluruokien valmistamista. Tänään on tullut siis ruuanlaiton parissa vietettyä 12 tuntia. Onneksi rakastan ruuanlaittoa. 

Äitini oli tekaissut minulle satsin vegaanisia karjalanpiirakoita, ihan pyytämättä. On hän vaan niin ihana ♥ Kiitos äiti.

Olin itse asiassa haaveillut karjalanpiirakoista jo jonkin aikaa ja suunnittelin tekeväni niitä itse jouluksi. Sitten tulin siihen tulokseen, että aikani on sen verran rajallinen, että jätän karjalanpiirakat leipomatta. Onneksi äiti tuli hätiin.

Linssi-saksanpähkinä-omenamureke valmiina uuniin! Löysin niin ihanalta vaikuttavan ohjeen Pinterestistä, että tätä oli pakko kokeilla. Tuoksu on ainakin lupaava! Tässä linkki reseptiin (itse jätin kiilteen pinnalta pois). 

Lisäksi tein nopeasti ihan supersimppelin metsäsienikastikkeen itse poimituista suppilovahveroista, sillä sienet nyt vaan kuuluvat joulupöytään. 

Kermainen metsäsienikastike

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

tilkka oliiviöljyä

½ l pakastettuja suppilovahveroita, sulatettuna (tai muita metsäsieniä)

TAI n. litra tuoreita metsäsieniä

2 dl kauraruokakermaa

reilusti tuoretta (tai 2 tl kuivattua) timjamia

suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuullota sipuli ja valkosipuli läpikuultaviksi. Lisää sitten sienet ja nosta lämpöä. Paista viitisen minuuttia, sienet saavat hieman ruskistua. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja lisää aivan lopuksi hienonnettu timjami. 

Lisäksi tämän vegaanin joulupöydästä löytyy huomenna porkkana- ja imellettyä perunalaatikkoa, lämmintä punajuuri-savutofusalaattia sekä isäni tekemää (maailman parasta) ruis-siemenleipää. Jälkiruuaksi isäni vaimon tekemää mustaherukkahyydykekakkua (vegaanista sekin) ja karpalo-pekaanipähkinä-kaurakeksejä (niistä olen maininnut jo edellisessä postauksessa). Sekä tietenkin suklaata. 

Nyt lähden ottamaan linssimurekkeen uunista ja yritän sisäistää, että huomenna on jouluaatto. Jotenkin se tuli tänä vuonna niin hiljaa ja varoittamatta, etten ole vielä ehtinyt tajuta koko asiaa, vaikka talo on täynnä joulukoristeita ja ruuatkin on tehty. No, onhan tässä vielä tämä ilta ja koko huominen aikaa. 

Nauttikaa kovasti läheistenne seurasta, hyvästä ruuasta, rauhallisesta musiikista, lahjojen antamisesta ja saamisesta, sekä siitä, että saatiin kuin saatiinkin valkea joulu. Palataan joulun jälkeen ♥ 

pancake sunday

Niin paljon kuin rakastankin syödä raakaruokaa aamupalaksi, sunnuntaiaamun pannukakkuperinteestä en luovu.

Olen tehnyt pannareita aamupalaksi sunnuntaisin nyt ainakin vuoden ajan. Aamiaispannukakuistani onkin syntynyt lukuisia variaatioita aina suklaapannukakuista tämän aamun piparkakku-mandariini-aamiaispannukakkuihin. 

Nämä, kuten tähän mennessä kaikki muutkin tekemäni pannarit, on tehty ns. terveellisistä ainesosista ja soveltuvat näin täydellisesti ravitsevaksi aamupalaksi.

Piparkakku-mandariini-aamiaispannukakut

2 rkl pellavansiemenrouhetta + 6 rkl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1 kypsä banaani
1 rkl luomu soijajogurttia
1 mandariinin kuori raastettuna
½ tl piparkakkumaustetta TAI 1/4 tl muskottipähkinää, 1/4 tl kanelia ja 1/4 tl neilikkaa
1 tl leivinjauhetta
(1 tl maca-jauhetta)
vettä sen verran, että syntyy paksuhko taikina
juoksevaa kasvirasvaseosta tai rypsi- tai kookosöljyä paistamiseen

-> Valmista ensin pellavansiemenmuna sekoittamalla pellavansiemenrouhe sanottuun määrään vettä ja jätä se tekeytymään jääkaappiin vähintää 15 minuutiksi. Soseuta sitten muut ainesosat sauvasekoittimella tai tehokkaalla blenderillä ja anna hetken tekeytyä. (Voit jopa tehdä taikinan pellavansiemenmunaa ja leivinjauhetta vaille valmiiksi edellisenä iltana. Näin kaurahiutaleet pääsevät kunnolla turpoamaan ja pannarit pysyvät hyvin kasassa! Lisäksi säästät aamulla aikaa.)
Kun pellavansiemenrouhe ja vesi ovat muodostaneet geelimäisen seoksen, kaada se muun taikinan joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna taikinan tekeytyä mielellään myös tässä vaiheessa kymmenisen minuuttia.
Kuumenna pannu kuumaksi, levitä pari tippaa rasvaseosta tai öljyä pannulle ja lusikoi noin kaksi ruokalusikallista taikinaa per pannukakku. Laske lämpötilaa keskilämmölle ja odota, että taikina alkaa hyytyä reunoilta. Tähän menee muutama minuutti. Käännä pannarit ja paista, kunnes toinenkin puoli on kiinteä ja kauniin ruskea.

Odotellessasi pannareiden paistumista, voit valmistaa täytteen. Itse sekoitin luomu soijajogurttia, 2 tippaa nestemäistä steviaa ja hyppysellisen kanelia keskenään. Tuloksena on herkullinen, makea kanelijogurtti. Laitoin täytettä pannareiden väliin ja päälle.

Jouluisten makujen kirjoa kasvattaakseni laitoin pannareiden päälle vielä kuivattuja karpaloita ja kaakaonibsejä. Mukaan sopisi mainiosti myös loraus agave- tai vaahterasiirappia. Herkkuaamupala on valmis!

Pannukakkujen kanssa sopii nautittavaksi kenties tämänhetkinen suosikkiteeni, Clipperin appelsiinilla maustettu valkoinen tee. 

Ei mikään ihme, että sunnuntaiaamu on yksi viikkoni kohokohdista. Se on vaan niin ihanaa, kun kaikki muut nukkuvat ja nouset hyvin levänneenä keittiöön touhuamaan. Hakiessasi lehden postilaatikolta on hämärää eikä ketään ole vielä liikkeellä. Levollinen fiilis jää usein päälle koko päiväksi, ja sehän on sunnuntaina vain hyvä juttu.

keksintuoksuinen aamupäivä

Tässä aamussa oli kaikki ainekset huonoon päivään: sain opettajalta sähköpostiviestin, jossa luki, että tekemäni anniskelupassitestin läpi pääseminen jäi kahdesta pisteestä kiinni. Perään fysioterapeuttini soitti ja määräsi kipulääkekuurin. Inhoan lääkkeiden, erityisesti särkylääkkeiden syömistä, ja haluaisin pitää ottamani lääkemäärän mahdollisimman pienenä. 

Lisäksi ulkona alkoi sataa räntää juuri, kun olin lähdössä kävelylle.

Mutta ei, päiväni pelastivat tieto vapaapäivästä, virkeä olo ja positiiviset ajatukset!

Niin, ja keksitaikina. 

Heti aamupalasmoothien nautittuani aloin leipoa vegaanisia karpalo-pekaanipähkinä-kaurakeksejä. Tämä oli toinen kerta, kun teen keksejä kyseisellä reseptillä. Nämä vain ovat niin hyviä! Erityisesti glögimukillisen kanssa jouluinen herkkuhetki on taattu.

Se on muuten ihana tunne, kun olet leiponut/kokannut vegaaniherkkuja ja myös eläinperäisiä tuotteita syövät läheisesi pitävät niistä! Nämä keksit saivat jopa isäni vaimon veljen, joka on usein enemmän tai vähemmän skeptinen uusia ruokia kohtaan, hyväksynnän.

Resepti ei ole omani, vaan löytyy osoitteesta veganbaking.net. Itse tosin käytin noin puolet reseptin sokerimäärästä, ja kaikkien maistaneiden mielestä makeutta on aivan tarpeeksi. Lisäksi korvasin n. 2/3 vehnäjauhoista luomu spelttijauhoilla. 

Leivottuani ahkerasti ja käveltyäni tunnin verran räntäsateessa ajatus kulhollisesta kuumia nuudeleita tuntui houkuttelevalta. Päätinkin tekaista maailman helpoimman "Thai peanut" nuudeliwokin. Tämä toimii aina!

Maailman helpoin "Thai peanut" -nuudeliwokki (1 annos)

n. 60g nuudeleita (itse suosin täysjyvä- tai sobanuudeleita)
oliiviöljyä
1 pienehkö punasipuli
1 keskikokoinen porkkana
muutama kukinto kukkakaalia
TAI mitä vain muita kasviksia
1 valkosipulin kynsi
1 tl inkiväärijauhetta TAI peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 100g keitettyjä soijasuikaleita (tai tofua, papuja tai kikherneitä. Myös pelkät kasvikset riittävät)
1,5dl kuumaa vettä 
1,5 rkl maapähkinäjauhoja (tai reilu 1 tl maapähkinävoita, joka tosin sekoittuu kastikkeeseen vähän huonommin)
1 tl soijakastiketta

-> Keitä nuudelit pakkauksen ohjeiden mukaan ja ota loppuvaiheilla talteen 1,5 dl keitinvettä. Pilko porkkana ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi ja kukkakaali suuhunsopiviksi paloiksi. Kuumenna pannu keskilämmölle, lisää tilkka öljyä ja laita punasipuli ja porkkana kuullottumaan. Edistääksesi porkkanan kypsymistä, voit laittaa kannen päälle. Hienonna valkosipuli ja lisää se ja inkivääri kasvisten joukkoon. Anna kasvisten kypsyä kannen alla hetki. 

Lisää levyn lämpötilaa ja tee pannulla tilaa myös soijasuikaleille ja kukkakaaleille. Ruskista nopeasti ja laske lämpötila keskilämmölle. 

Kun soijasuikaleet ovat saaneet väriä, valuta nuudelit ja lisää pannulle. Sekoita sitten nuudelit muiden ainesosien joukkoon ja anna paistua hetki. 

Valmista sillä aikaa kastike: sekoita keskenään maapähkinäjauho/-voi, soijakastike ja kuuma vesi. 

Sekoita kastike nuudeliwokin joukkoon ja annos on valmis! Jos haluat, lorauta päälle vielä vähän sweet chili -kastiketta. Tuo mukavan makeuden ja vähän potkua.

Nyt päiväni jatkuu glögikupillisen ja viimeisten joululahjojen paketoinnin merkeissä siihen asti, että poikaystäväni tulee salaperäiseltä ostosreissulta. Heh, mitä lie ostelemassa ilman, että minä saan olla mukana ;)

Älkää antako joulustressin tulla vaan rentoutukaa parhaanne mukaan, vaikka koulu/työt vielä jatkuisivatkin.

Ihanaa viikonloppua!

kehollasi on sinulle asiaa. kuuntele sitä.

Olen nyt pari päivää pohtinut, miten kirjoittaisin yhtenäisen ja mielenkiintoisen tekstin, jossa kertoisin itsestäni. No, en keksinyt. Päätin siis unohtaa koko esittelypostauksen ja kertoa itsestäni asioita matkan varrella muun asian lomassa. 

Pari eilistä kuvaa Instagramista. Carob-maca-banaanipirtelö aamupalaksi ja banaaneita lounaaksi. Pikaruokaa parhaimmillaan!

Jos huomaat ylläolevat kuvat nähtyäsi ajattelevasi, että banaanit ovat apinoille, ajattele myös seuraavaa: ihmisillä ja simpansseilla on n. 99% samanlainen DNA. Miksi näille kahdelle lajille sopivat ruokavaliot olisivat niin erilaisia? En usko, että ne ovatkaan. Ihmiset on luotu kasvissyöjiksi.

No niin, sitten itse aiheeseen.

Kehosi antaa sinulle signaaleja koko ajan. On vain itsestäsi kiinni, kuunteletko sitä ja vastaatko sen pyyntöihin. Uskon, että vain kuuntelemalla ja ymmärtämällä omaa kehoaan voi saavuttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kehosi on sen verran viisas, että se kertoo sinulle mielihalujen, kipujen ja väsymyksen kautta, mitä se tarvitsee. 

Huomaat himoitsevasi suklaata. Tämän mieliteon takana voi olla monenlaisia tarpeita. Kehosi saattaa viestittää, että se tarvitsee rasvaa, kaakaon sisältämiä antioksidantteja tai vaikka vain nopeaa energiaa: sokeria. Jokaisessa tapauksessa suosittelen skippaamaan sen maitosuklaalevyn ja syömään sen sijaan jotain, joka on tehty ihmisten nautittavaksi. (Sehän on itsestäänselvyys, että lehmät eivät maitoaan tuota ihmisten juotavaksi ja syötäväksi. Ai eikö ole?)

Oiva valinta voisi olla vaikkapa raakasuklaa. Huomaat todennäköisesti vain muutaman palan syötyäsi, että suklaanhimosi on tiessään (jos et, syö koko levy). Tämä johtuu siitä, että raakasuklaa on huomattavasti vähemmän prosessoitua tavaraa kuin vaikka maitosuklaa, ja sisältää siis moninkerroin enemmän antioksidantteja ja muita terveellisiä ravinteita. Toinen vaihtoehto voisi olla vaikka jäisistä banaaneista ja raakakaakaosta pyöräytetty jäätelö. Kaakaonibsejä päälle ja nauttimaan! Halvemman ja helpommin saatavilla olevan herkun halutessasi esimerkiksi Pirkan vegaaninen minttutäytteinen tummasuklaa ajanee myös asian. 

Oman kehon signaalit peittyvät helposti ajatusten alle. Sinun saattaa esimerkiksi tehdä mieli hedelmiä, mutta vääristynyt ajatus päässäsi kertoo, että niissä on liikaa sokeria ja hiilihydraatteja. Tai sitten sinun tekee mieli syödä maapähkinävoita lusikalla suoraan purkista, mutta olet syönyt tänään kolme pähkinää joten rasvansaanti tälle päivälle on jo hoidettu. Nämä ajatukset ovat täyttä potaskaa ja ne pitäisi vetää vessanpöntöstä alas. Uskon, että kun ihminen on henkisesti ja fyysisesti vakaa ja terve, hän voi parhaiten syömällä täysin intuition varaisesti, kehon tarpeita kuunnellen. Niin yksinkertaista se on. 

Sama pätee muihinkin kuin ravintoon liittyviin tarpeisiin, esimerkkinä voisin käyttää liikuntaa. Itse olen usein ignoorannut kipeät lihakset, väsyneet jalat ja korkean sykkeen kun mieli on kertonut, että salille on mentävä. Jaksoin viime viikon tiistainakin tehdä HIIT-harjoituksen ja perään tunnin selkä- ja hauistreenin, pakkohan se on tälläkin viikolla jaksaa! Ei muuten ole. 

Liian pitkälle vietynä kyseinen ajattelu ja sen seurauksena toiminta on erittäin vahingollista, ja johtaa huonossa tapauksessa tilanteeseen, jossa itse olen tällä hetkellä. 

Olen siis lääkärin ja fysioterapeutin määräämässä liikuntakiellossa. Minulla oli pitkään tätä ennen ylikunnon oireita sekä vihoitteleva alaselkä, mutta tein juuri sitä, mitä edellisissä kappaleissa kehotin jokaista välttämään: en kuunnellut kehoani, vaan jatkoin treenaamista, enkä edes hidastanut yhtään. Monen viikon oireilun jälkeen tilanne kärjistyi siihen, että leposykkeeni oli (ja on luultavasti yhä) yli 20 lyöntiä minuutissa normaalia korkeampi, jalkani eivät aamuisin meinanneet kantaa rappusia alas, salilla tulokset laskivat kuin lehmän häntä, juoksin hitaammin kuin moneen vuoteen ja olin jatkuvasti väsynyt. Tähän lisätään vielä todella kipeä alaselkä, joka on kipuillut kesästä asti, ja surkeasti pelaava hormonitoiminta. Sitten tuli stoppi. 

Potkunyrkkeily, juokseminen ja raudan nostaminen muuttui kertaheitolla rauhalliseksi kävelyksi ja fysioterapeutin neuvomiksi kuntoutusliikkeiksi selkäni parantamiseksi. Tauko saattaa kestää useita kuukausia. Selkävamma saattaa olla ikuinen. Onko se, että rasvaprosenttisi on epäterveellisen alhainen ja se, että voit jonkin aikaa treenata veri kurkussa nauttimatta siitä enää pätkäääkän, kaiken tämän arvoista? Ei todellakaan ole.

Toivonkin, että toimin edes jollekin varoittavana esimerkkinä. Sinulla on valta tehdä oikeita valintoja kehosi terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Sinulla on oikeus lepoon. Sinulla on velvollisuus pitää kehostasi hyvää huolta. Pilattuasi nykyisen vartalosi et saa uutta tilalle.

Mieti, mitä kaikkea kehosi käy läpi jokapäiväisessä elämässä. Jalkasi mahdollistavat sen, että voit kävellä. Sydämesi lyö, jotta veri kulkisi suonissasi. Keuhkosi hengittävät ilmaa, jota ilman et pysyisi hengissä. Kunnioita tätä ihmeellistä luomusta, joka on kehittynyt kanssasi ja jossa elät koko loppuelämäsi. Kohtele kehoasi hyvin, se on loppujen lopuksi yksi arvokkaimmista aarteista, mitä sinulla on.

Levollista joulukuun jatkoa sinulle!

ihana, makea aamu

Perun sanani. En kerrokaan tässä postauksessa vielä itsestäni. En yksinkertaisesti keksinyt, mitä haluan itsestäni kirjoittaa. Ja miten haluaisin sen kirjoittaa. Ehkä idea sellaiseenkin postaukseen tulee vielä.

Sen sijaan ajattelin raapustaa tärkeästä aiheesta, nimittäin aamupalasta! Mielestäni aamupala on ehdottomasti päivän paras ateria. Minulla on lähes aina aamuisin hirveä nälkä, ihan sama miten paljon olen mättänyt edellisenä iltana. Lämmin puuro tai vaihtoehtoisesti kylmä banaanijätski maistuu tällöin taivaalliselta.

Minulle makea aamupala on must. En ole vapaaehtoisesti syönyt suolaista aamupalaa varmaan ikinä. Selitys tälle on mielestäni aika simppeli: yöllisen paaston jälkeen keho huutaa nopeasti imeytyvää ja ruuansulatukselle helppoa ravintoa: sokeria. Hiilihydraatteja. Paljon hiilihydraatteja. Mahdollisimman vähän prosessoituja sellaisia. Glukoosillahan kaikki ihmiskehon solut toimivatkin.

Jos sinun kuitenkin tekee ehdottomasti mieli suolaista aamupalaksi, tässä todennäköisiä syitä:
1. Sinulla on krapula.
2. Olet syönyt edellisenä päivänä niin paljon herkkuja, että ajatuskin makeasta ällöttää.
3. Sinulla on krapula.

Muita selityksiä en keksi, vaikka kuinka yritän. Haha, ei sentään. On toki varmasti ihmisiä, joiden vaan tekee mieli suolaista ravintoa aamuisin ilman mitään sen ihmeellisempää syytä. Itse en vain ymmärrä tätä ollenkaan..

Jos kuitenkin olet kuten minä, ja heräät aamulla himoiten kaikkea hiilihydraattipitoista ja suussasulavan makeaa (eikä sinulla satu olemaan tertullista täydellisen kypsiä banaaneja), suosittelen kokeilemaan seuraavaa:

Myönnän, tämä ei välttämättä näytä erityisen houkuttelevalta. Kyseessä on tänä aamuna ensimmäistä kertaa kokeilemani taateli-karamellipuuro. Ei nimittäin ollut makeanhimosta tietoakaan tämän kulhollisen jälkeen! (Vink, toimii mainiosti muuhunkin aikaan päivästä, jos makeanhimo pääsee yllättämään.)

Taateleiden oma maku (ainakin näiden, jotka minä ostin) muistuttaa niin paljon karamelliä kuin voi, olematta sitä itseään. Oman vivahteensa antaa maca-jauhe*, joka vielä osaltaan lisää toffeemaisuutta ja tuo puuroon kunnon annoksen ravinteita. Päivä ei voisi lähteä paremmin käyntiin! Päälle laitoin luomu soijajogurttia, mulperimarjoja sekä vielä yhden pilkotun taatelin. Nam.

Taateli-karamellipuuro:

1,5dl kaurahiutaleita
n. 3,5dl vettä**
4 tuoretta taatelia
1 tl maca-jauhetta
ripaus suolaa

** Veden määrä vaihtelee sen mukaan, miten paksusta puurosta tykkäät ja minkälaisia kaurahiutaleita käytät. Pikahiutaleisiin tarvitset vähemmän vettä kuin normaaleihin.
>> Keitä kaurapuuro normaalisti liedellä. Puuron valmistuessa muussaa taatelit kulhossa vesitilkan kanssa haarukalla tahnaksi. Kun puuro on kypsää ja mieleisesi paksuista, lisää taatelitahna joukkoon ja sekoita huolellisesti. Ota kattila pois liedeltä, tai vaihtoehtoisesti kaada puuro kulhoon, ja anna sen hieman jäähtyä. Maca-jauhe menettää kuumetessaan suuren osan ravinteistaan. Puuron jäähdyttyä sekoita joukkoon maca-jauhe. Valmista! Maistuu loistavasti sellaisenaan, mutta laita halutessasi päälle mitä ikinä mielesi tekee.

*  Lyhyesti ilmaistuna maca on Perun Andeilla kasvava ravinteikas sinappikasvi, josta ravinnoksi käytetään juuri. Maca sisältää mm. 31 mineraalia, lähes 60 tunnettua kasviravinnetta, lukuisia B-vitamiineja sekä 18 aminohappoa. Eri ravinteita on niin älytön määrä, etten rupea niitä kaikkia nyt luettelemaan. 

Kerro ihmeessä, jos tämä puuro lähtee kokeiluun! Minut tavoittaa kommenttiboksin lisäksi Instagramista, @naturallyhelmiina. 

joululahja itseltäni itselleni

Minulla on voimakkaita asetuksia. Minä luon hyviä reseptejä (heh). Minulla on asiaa. Haluan tulla kuulluksi. Kaiken lisäksi minulla on hyvä kamera. Minkä ihmeen takia minulla ei ole blogia? Siinä kysymys, joka juolahti mieleeni tänään kävelyllä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kävelyllä ilman kuulokkeita. Viimeeksi kävelin, tai ylipäätään liikuin ulkona ilman musiikkia joskus, kun unohdin ottaa kuulokkeet mukaan. Ja silloin matka luultavasti kului ärsyyntyneisyyden vallassa itseäni soimaten juuri tämän unohduksen takia.

Kävellessäni hämmästyin, kuinka hyvin omat ajatukset kuuleekaan, kun The Black Keys ja Metallica eivät pauhaa korvien kautta suoraan pään sisään. Pian huomasinkin ajattelevani onnellisuutta, kiitollisuutta ja sitä, mitä haluan tehdä elämälläni. Olen lähiaikoina keskittynyt vain suorittamiseen, ja ollut muka niin kiireinen, että tällaiset ”pikkuasiat” ovat päässeet unohtumaan.

Päätinkin aloittaa elämässäni aivan uuden luvun. Tähän lukuun sisältyy enemmän kiitollisuutta, kunnioitusta, armoa ja rakkautta kaikkea kohtaan. Myös itseäni. Olen oppinut, että elämä on juuri niin onnellista kuin siitä tekee. Lähiaikoina en ole tehnyt paljoakaan tehdäkseni elämästäni sellaista kuin haluan: onnellista ja hyvää, täynnä rakkautta.

Uuden luvun konkretisoimiseksi tuntui hyvältä ajatukselta perustaa blogi. Ehkä tätä kautta pääsen paremmin kiinni omiin oikeisiin unelmiini ja ajatuksiini. Samalla pääsen jakamaan ajatuksiani muulle maailmalle. Tämähän on hyvä idea! Voisinkin pitää blogia yhtenä joululahjana itselleni.

Tulipa syvällistä tavaraa jo ensimmäiseen postaukseen. Seuraavassa voisin kertoa hieman itsestäni.

Täällä sitä vaan kirjoitellaan ensimmäistä blogipostausta joulun ensimmäisen glögimukillisen ja karpalo-pekaanipähkinäkeksin kera. Tuntuupa hassulta. 

Tähän voisi kyllä tottua.